Viime aikoina on ollut julkisuudessa paljon keskustelua ulkomaisen työvoiman käytöstä rakennustyömailla sekä 10 prosentin avustuksen vaikutuksesta urakoiden hintaan nousupainotteisesti. Mielenkiintoista on näiden kahden uutisen yhdistäminen.
Käsittääkseni korjausavustuksesta päätettiin, jotta työpaikkoja säilyisi ja ala ei kuihtuisi taantumassa. Onko nyt niin, että kotimaiset tekijät ovat kortistossa ja yritykset ottavat ulkomaisia alihankkijoita parempien voittojen toivossa? Jättävätkö ulkomaiset työntekijät tosiaan verot maksamatta Suomessa? Uutisointi pistää pohtimaan kriteerejä, joilla urakoitsija valitaan. Alhaisin hinta ei ole se ainoa peruste. Pisti mietteliääksi törmätessäni itä-helsinkiläisellä työmaalla virolaiseen telineurakoitsijaan. Onko tosiaan niin, että telineetkin kannattaa tuoda Suomenlahden yli?
Kun kaikki haluavat tehdä korjauksen avustuksen piirissä aiheuttaa se vääjäämättä ainakin pääkaupunkiseudulla niukkuutta niin pätevien suunnittelijoiden saamisessa kuin aikatauluissa. Vanha viisaushan on, ettei kannata kiireellä tehdä mitään eikä varsinkaan vanhojen talojen korjauksia. Oma näppituntumani asiaa on vuoden vaihteessa – ennen kuin korjausavustuksesta oli päätetty – olivat hinnat urakoitsijoilla kohdillaan ja tarjouksen antohalukkuutta löytyi.
Korjausavustus on osaltaan sekoittanut markkinoita. Hyvä on, jos sen avulla vältytään muutamalta konkurssilta ja se pistää osaltaan vauhtia taloyhtiöiden korjausrakentamiseen. Huonompi homma on jos työt tehdään liian kiireesti, hinnat karkaavat pilviin ja avustukset valuvat muualle kuin kotimaahan.
Ei kommentteja tähän mennessä ↓
Kommentoi ensimmäisenä.