Työpöytäni tärisee Helsingin Energian uusiessa sähköverkkoaan Vironkadulla. Louhinta alkaa varhain aamulla ja kun kaverit ovat kahvilla paukuttaa julkisivu-urakoitsija telineitä julkisivuun. Meteli on melkoinen ja saan jatkuvasti etsiä uusia kulkureitteijä toimistooni. Takaovikin on menossa vaihtoon. Piti tapahtua maanantaina, mutta sitten tulikin ilmoitus siirrosta tiistaille ja tänään puolestaan toteamus ettei kuormassa tullutkaan ovea. Remontti vaatii aina pitkää pinnaa, sopeutumista, kenties korvatulppia ja mahdollisesti poistumista pääkallopaikalta. Olen huomannut, että lounastaukoni ja kiinteistökierrokseni ovat venyneet viime aikoina. Työnteko työmaan keskellä ei aina ota sujuakseen.
Onneksi on positiivisia asioita. Työnjohtaja vastaa puhelimeen ja on asiallinen, ikkunoista tulee hienot ja sisäpuoliset korjaukset hoidettiin mallikkaasti. Louhintatyökin jatkuu toivottavasti kohta Mariankadun puolella eikä minun tarvitse pitää enää tärisevää työpöytääni paikallaan. Remontti on kuitenkin hetkellinen ja sen aikaan saamat muutokset pitkäkestoisia.
”Remontti on iloinen asia”, näin totesi muutamia vuosia sitten tyttäreni. On se välillä asenteestakin kiinni. Iloisia kevätremontteja!
Ei kommentteja tähän mennessä ↓
Kommentoi ensimmäisenä.